Sunday, January 19, 2014

Miss Mo’n Talokuume: Pinnan alla



Saimme isältäni opiskeltavaa. "Hyvin korjattu on parempi kuin uusi."

Viikko on ollut uneton. Eikä syyttäminen ole pelkän täysikuun. Syynä on talokuume ja peräti kaksi taloa, joita kävimme viikon sisällä katsomassa. Yhtäkkinen aktiivisuus alkoi tuntua siltä, että unelma oli vihdoin ottamassa meitä kiinni. Mutta…

Ensimmäinen ei vastannut odotuksia. 50-luvun rintamamiestalo, jossa autotalli oli perinteiseen tapaan maan alla kellarissa. Tässä tapauksessa kyseessä oli aikoinaan ”autotalliksi” muutettu halkovarasto, joka ei mieheni autohommiin olisi riittänyt alkuunkaan. Pinnat repsottivat ja alkuinnostuksen jälkeen minäkin luovuin toivosta taloa kohtaan, viimeistään siinä vaiheessa, kun kävimme katsomassa toista, 40-luvun punaista söpöläistä.

Kaikki vaikutti lupaavalta. Vaikka talo oli pieni, se oli potentiaalinen ja pinnat oli suurimmaksi osaksi kauniisti remontoitu. Sisältä löytyi pieni sauna, mutta pihalla oli lisäksi mahtavan kokoinen remontoitu ulkosana kesähuoneineen. Koska kyseessä oli vanha talo, emme halunneet liikaa intoilla ennen kuin saimme asiantuntijan (isäni) paikalle. Hän osasi katsoa pintaa syvemmälle, kuten ryömiä tarkistamaan rossipohjan tilanteen. Ja sieltähän se ongelma löytyi. Teimme omat johtopäätöksemme ja päätimme olla ottamatta remonttiprojektia, ja riskiä.

Vaikka olimme päättäneet olla innostumatta liikaa, on ihmismieli tottelematon. Nyt olemme takaisin lähtöpisteessä. Tyhjä olo.

Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin odottaa, että seuraava lupaava kohde tulee myyntiin. Toisaalta potentiaalisen kohteen löytymisen mahdollisuudet lisääntyisivät jos:

a)    rikastuisimme (epätodennäköistä?)
b)    katsoisimme haluamamme alueen ulkopuolelta (ei bussiyhteyksiä, tarvittaisiin kaksi autoa, joista aiheutuisi kustannuksia + haluaisinko asua metsässä?)
c)    löytäisimme vanhan (terveen) remontoitavan talon (ongelma: emme ole remontti-ihmisiä eikä se ollut alun perin suunnitelmamme)

Omakotitalon osto ei ole leikkiä. Se on pitkäjänteistä etsintää ja tunteiden myllerrystä, jossa kaikkein tärkeintä, kuitenkin, on pitää järki mukana. Koti, jossa asuisi mieluiten loppuelämänsä, elämän isoin ostos.

Nyt, pettymyksistä huolimatta, olen kiitollinen siitä, että meillä on katto pään päällä, ja sen alla me voimme jatkaa säästämistä. Kiitollinen olen myös isästä, joka on korvaamaton apu omakotitalon ostossa, varsinkin kun meidän budjettiimme sopivat talot tahtovat olla vanhempaa sorttia.

Tässä uusien kokemusten pohjalta olemme myös joutuneet kysymään itseltämme: olemmeko todella valmiita siihen, omakotitaloon, ja mahdollisesti nimenomaan vanhaan sellaiseen? Olemmeko valmiita remontteihin, joita aina tulee, olemmeko valmiita elämään siinä epävarmuudessa, että loppujen lopuksi ei koskaan voi olla varma mitä pinnan alla piilee?

Vastaus on edelleen, kaikesta huolimatta, kyllä.


Odotus jatkuu...


Monday, January 13, 2014

Golden Globe Awards 2014 Fashion


The Golden Globe Awards took place last night. As every year I am curious as to what the celebrities wore. For me the dress that stood out was the black and pink Carolina Herrera dress worn by Taylor Swift. She kept her hair simple and I loved her overall look. Sandra Bullock also looked great and I loved her simple hairstyle as well. Can you believe she is almost 50?! As usual Cate Blanchett looked very classy in a black Armani Prive dress.

Here are some of my favourites.


Taylor Swift in Carolina Herrera


Sandra Bullock in Prabal Gurung


Cate Blanchett in Armani Prive


Robin Wright in Reem Acra


Michelle Dockery in Oscar de la Renta


Zooey Deschanel in Oscar de la Renta


Seems like everyone is pregnant in Hollywood! Drew Barrymore was my favourite Golden Globe pregnant celebrity. Her dress just reflects her playful and fun personality.



Drew Barrymore in Monique Lhullier

For more dresses go to:

http://www.huffingtonpost.com/2014/01/12/golden-globes-red-carpet-2014_n_4499470.html

Saturday, January 11, 2014

Miss My's Dream Homes: A Delightful Danish Dream




When I was pregnant with Isabella we drove from Finland to Holland. I remember driving through Denmark thinking that I could live there as Denmark is just so pretty. If I ever were to move to Denmark I would like to live in this delightful Danish dream home which caught my eye on keltainentalorannalla.

The wooden house was built in 1928 and has everything I love. It has beamtiful beams, a stunning fire place, plenty of light and the perfect mix of white and wood and old and new. And have I mentioned the gorgeous gorgeous yard? Have a look.

































Wednesday, January 8, 2014

Unelmatalon tarina: Vaalea romuromanttinen Aurora


Mahnalassa , Hämeenkyrön kansallismaisemissa seisoo Kannustalon Aurora. Sitä on nyt myymässä eteenpäin Virpi, joka rakennutti sen yhdessä miehensä kanssa vuonna 2008. Virpin perheeseen kuuluu miehen lisäksi neljä lasta, kaksi kissaa ja koira. Nyt perhe on muuttamassa suuren rakkauden, meren, äärelle. Virpin mies valmistuu rakennusrestauroijaksi, he rakastavat vanhoja rakennuksia, ja sopivan kohteen löydyttyä - vielä meren äärestä - he olivat myytyjä. Nyt kaunis Aurora etsii uusia asukkaita.

Talo suunniteltiin perheen tarpeiden ja toiveiden mukaan, se rakennettiin itse ja Virpi suunnitteli sisustuksen. Itse rakentaminen sujui hyvin ja he ovatkin viihtyneet talossa erinomaisesti. Parasta talossa on valo, jota tulvii sisälle kaikkialta. Ekologisuus on Virpille rakentamisessa ja sisustamisessa tärkeää. Heillä on paljon antiikkia ja vanhoja tekstiilejä.






Perheen sisustustyyliä on vaikea määritellä tarkasti. Virpin mielestä se on sopiva sekoitus antiikkia ja uutta. Minun mieleeni sisustuksesta tulee romuromantiikka. Virpin mies on huonekaluentisöijä ja puuseppä, Virpi taas on sisustaja, ja yhdessä he ovat oiva tiimi. Isossa perheessä käytännöllisyys tulee kuitenkin ottaa sopivassa suhteessa huomioon. Ja Virpin mielestä valkoinen on itse asiassa lapsiperheessä hyvä väri. Monet tekstiilit voi pestä kera tilkkanen Kloritea. Virpiä eivät muutamat sormenjäljet stressaa!







Virpi pyöritti useamman vuoden ajan Tampereen ydinkeskustassa My Country Home-nimistä sisustusliikettä, joka myi sekä uutta sisustustavaraa että ranskalaista antiikkia. Sairastuttuaan syöpään hän lopetti kivijalkamyymälän. My Country Home jatkaa elämää verkossa, ja sieltä löytyy pieni valikoima ranskalaista antiikkia sekä heidän oman mallistonsa Friends Forever -pellavavaatteita. Myös niissä on mukana ekologisuus, sillä Friends Forever -mekoissa yksityiskohdat ovat oikeasti vanhoja pitsejä. Nyt Virpi toimii myös Jeanne d ´Arc Livingin Suomen agenttina.

Suurin osa talon sisustuksen huonekaluista ja yksityiskohdista on hankittu vuosien saatossa oman kaupan valikoimista. Huomioni kiinnittyi erityisesti ikkunaluukkuihin ja ikkunoiden puukoristeisiin, jotka ovat vanhoja ranskalaisia aarteita. Ihastuin myös keittiön saarekkeeseen, joka on Mirantikista. Hauska sattuma, sillä teimme vastikään Mirantik-liikkeen omistajan Miran myynnissä olevasta unelmatalosta jutun, jonka voit lukea täällä.









Inspiraatiota sisustamiseen Virpi saa lehdistä, messuilta ja luonnosta, toisinaan enemmän ja toisinaan vähemmän. Virpi on visualisti ja rakastaa kaikkea kaunista ympärillään. Koti merkitsee Virpille turvallisuutta ja perhettä, oikeastaan kaikkea. Kotia voisi kuvailla sanalla turvasatama.


Kysymme vielä Virpiltä vinkkejä yrittäjiksi aikoville. Hän neuvoo uskomaan unelmiinsa ja olemaan valmis tekemään niiden eteen töitä. Harrastusmielessä Virpi ei suosittele yrittäjäksi ryhtymään, sillä se on kovaa työtä, jossa pitää uskoa siihen, mitä tekee. Virpi myös korostaa asiakaspalvelun merkitystä. Se on usean pikkuliikkeen suuri etu, jos sen vain oivaltaa.

Kiitämme Virpiä vinkeistä ja kauniin Aurora-talon tarinan jakamisesta. Toivotamme koko perheelle onnen hetkiä uuden meriunelman ääreen.





Kohdetta myy:
Virpi Kostiainen
0407561567
virpi@mycountryhome.fi

Lisätietoja kohteesta: Etuovi

Wednesday, January 1, 2014

Alkoi uusi vuosi..



...ja olo on haikea, vaikka sittenkin odottava, toiveikas.

Unelma vuodelle 2013 oli uuden kodin löytyminen.

Ei löytynyt.

Kaikkea muuta tapahtui. Toiset unelmat alkoivat saada muotoaan, kovalla työllä. Toisinaan tahti kävi liiankin kovaksi, jouduin pysähtymään, miettimään, mitä teen ja miksi. Tasapainoilua. Jouduin pyytelemään anteeksi. On löydettävä tasapaino ja hyväksyttävä se, että minusta on tullut vahvempi, unelmien puolesta taistelija. Kuitenkin, kaikkein tärkeintä, ovat ihmissuhteet. Matkan varrella toiset niistä ovat vahvistuneet.

Mutta unelmistaan ei saa luopua ja toisinaan tulee olla itsekäs.

Joskus sitä haluaisi vain käpertyä viltin alle, maailmalta piiloon. Mutta maailma on niin mahtava, ettei sitä kannata missata. Olisipa ihmisessä nappula, sen nimi olisi ”asenne” ja sen saisi väännettyä oikeaan asentoon. Ei tarvitsisi piiloutua viltin alle, muuta kuin toisinaan, sillä toisinaan se todellakin tekee hyvää.

Vuoden päästä, tätä taas kirjoittaessani, tulee tässä lukemaan: omakotitalo löytynyt! Ja jos näin ei ole, muutan luolaan.

PS. Kuva on Alpeilta. Yksi niistä reissuista, joka sai ajattelemaan: maailma on mahtava.

Translate