Sunday, February 23, 2014

Aina kannattaa yrittää

 


 ”Raha ei ole menestyksen mitta, vaan se kuinka merkitykselliseksi koemme elämän ja työn.”

 

Näin toteaa Mika Mäkeläinen, yrittäjä, kirjassa Taivas+Helvetti. Kirja kertoo 21 suomalaisen yrittäjän tarinan, avoimesti ja innostavasti - silloinkin kun on epäonnistuttu. Jokainen tarina on erilainen, ja jokainen tarina on innostava. Tekee mieli lähteä yrittämään. Ja tavallaan olen jo lähtenytkin.

Päivät vietän päivätyössä, mutta sen ohella minusta on tullut puolikas yrittäjä. Yhden naisen yritys ja vierellä tukena toinen vahva puoliyrittäjänainen, blogipartnerini. Ja blogistammehan tämä idea ja toisaalta välttämättömyys toiminimeen lähti. Alun innostus sammui hetkellisesti, kun sukset menivät ristiin erään asiakkaan kanssa, mutta opimme ainakin sen, että yrittäjänä meillä tulee olla valta valita mitä teemme ja kenen kanssa teemme. Jos ajatukset eivät osu yhteen, se on hyvästi. Tällä hetkellä yrittäminen on projektiluontoista, se on harrastus, mutta tulevaisuus on mahdollisuuksia täynnä, jos niin haluaa uskoa.

Toiminimen perustamiseen sain neuvoa Novagosta. Suomessa toimii ainakin se, että aloittelevia yrittäjiä tuetaan ja neuvotaan. Tässä vähän tietoa siitä, miten homma omalla kohdallani eteni:

1.    Neuvonta Novagossa:

Sain neuvoa kolmeen otteeseen, ja vielä ilmaiseksi! Niin, se on kaikille aloitteleville yrittäjille  ilmaista. Neuvoja saa liiketoimintasuunnitelman työstämiseen ja apua käytännön asioihin.  Novagossa oltiin hyvin kannustavia ja innostavia. Sitä alkoi itsekin uskoa siihen, että tästä puoliyrittäjyydestä voisi tulla tulevaisuudessa enemmän.

2.    Tilitoimistot:

Novago pisti puolestani rattaat pyörimään. Otti yhteyttä pariin tilitoimistoon, joista sitten oltiin taas minuun päin yhteydessä tarjousten merkeissä. Valitsin niistä sopivimman ja kävin juttelemassa. Sain taas paljon apua ja vinkkejä Y3-perustamisilmotuslomakkeen täyttöön.

3.    Perustamisilmoitus:

Neuvoa saatuani menin täytetyt paperit kourassa maistraattiin. Y-tunnuksen sai saman tien, mutta päätöstä sai odotella reilu viikon. Pikku yritykseni nimi hyväksyttiin, sen nimeksi ristittiin Sanatar.

4.    Vakuutukset:

Novago otti puolestani yhteyttä vakuutusyhtiöön, josta sain soiton. Kaikista tärkeintä on huolehtia, että YEL-vakuutus on kunnossa. Se tulee ottaa, jos arvioitu työtulo on vähintään 7 430,59 € vuodessa (v.2014). Tähän liittyen sain vinkin tilitoimistosta: osa-aikaisena yrittäjänä tämän kanssa kannattaa olla tarkka ja varovainen. Jos nimittäin tuo summa ylittyy ja joutuu ottamaan YEL-vakuutuksen, silloin mm. kaikki Kelan etuudet tulevat perustumaan siihen tuloon. Summaa ei siis kannata ylittää, jos on kokoaikatyö.

5.    Pankkitili

Seuraavaksi oli luvassa erillisen pankkitilin avaus ja sopimus tilitoimiston kanssa. Tilitoimisto ei laskuta paljon, kun liikennettäkään ei ole paljon. Se on sen pienen rahan arvoista, että joku hoitaa kaikki kirjanpidolliset asiat puolestani. Jää aikaa keskittyä muuhun. Ei tarvitse vaivata päätään matikalla ja muulla sellaisella, joka ei omaan päähän mahdu.

6.    Verkkosivut

Seuraavaksi olisi tarkoitus avata verkkosivut.

Kiitos vielä Lohjan Novago ja erityisesti Minna!

Edellä mainittuja kohtia olisi paljon enemmän, jos olisin pistänyt pystyyn ihan oikean, rahoitusta vaativan yrityksen, jättänyt päivätyön ja lähtenyt siihen mukaan kokopäiväisesti.

Työ mielletään usein välttämättömänä pahana. Nykyään paletaan loppuun yhä nuorempina. Burnoutteja ja pitkiä sairaslomia. Olen ollut useammin kuin kerran tilanteessa, jossa töihin meno on tuntunut tylsältä, toisinaan lähes vastenmieliseltä. Ajauduin tilanteeseen, jossa se tuntui suorastaan mahdottomuudelta.  Lääkäriltä ei herunut sympatiaa, leimauduin laiskaksi nuoreksi. Palasin opiskelemaan, muuta työtä kun ei löytynyt. Silloin olin tuore paluumuuttaja Suomessa, ja ulkomailla vietetyt työvuodet pyyhittiin noin vain pois, ei niille annettu minkäänlaista arvoa. Katsottiin vain papereita ja otettiin hommaan sellainen, jolta löytyi parempi koulutus.

Paluumuutosta on nyt neljä vuotta. Enää ei ahdista mennä töihin. Pari vuotta sitten löytyi paikka, jossa ei katsottu papereita, vaan katsottiin elettyä elämää, karttunutta kokemusta ja uskottiin potentiaaliin. Räätälöitiin minulle sopiva työ. Näin pitäisi monen muunkin nykypäivän yrityksen toimia, jos haluaa motivoituneita työntekijöitä.

Mutta se pieni yrittäjä minussa, se kasvaa. Vaatii toteuttamaan unelmia ja intohimoja. Olen tien alussa, kerrankin tien viitat ovat selkeitä. Mutta tie ei koskaan ole suora. Olen valmis mutkittelemaan.
Lopuksi toistan vielä Mika Mäkeläisen loppusanat:

”Millaisia ovat sinun unelmasi? Milloin olet viimeksi haaveillut asioista, jotka ovat niin suuria, että ne pelottavat? Tai mistä haaveilisit, jos tietäisit, ettet voi epäonnistua?”


http://novago.fi/
http://www.taivasjahelvetti.fi/
http://www.thepopupcompany.fi/

Monday, February 17, 2014

Viesti



Toisinaan ei irtoa juttua blogiin,
kun kaikki kirjoitusenergia menee avoimen yliopiston kirjoittamisen opintoihin,
kun pään täyttävät elokuvakäsikirjoitusharjoituksen kuvitteelliset hahmot ja tapahtumat,
kun elämä on oikeitakin hahmoja täynnä.
Toisinaan sitä hukkuu arjen tasaiseen raksutukseen, toisinaan sitä tarvitsee muistutuksen,
ja silloin katse osuu jääkaapin oveen, viestiin Erykah Badulta.
Sillä toisinaan ei muuta tarvitse, kuin uskoa maailmaan, jossa on taikaa ja mahdollisuuksia
(ja jos niin haluaa nähdä, niin juuri niitähän on jokainen päivä täynnä).

Translate

Follow by Email